Vantaan taidemuseon Marjo Poutasen kokemuksia Difficult Issues -seminaarista

Poutanen_8361.JPG

Difficult Issues -konferenssin paikkana oli kaunis Dunkers kulturhuset, jossa järjestelyt sujuivat hienosti. Sanotaan, että konferenssien tärkeimmät keskustelut käydään kahvitauoilla, ja niitä olikin järjestetty taajaan. Ei moitteen sanaa siis.


Sydämelliset terveiset Helsingborgista


Difficult Issues -konferenssi järjestettiin Helsingborgissa 21.–23.9.2017. Konferenssin aikana kuulin kymmenien museoammattilaisten puheenvuoroja vaikeiden aiheiden käsittelystä museotyössä. Monien vähemmistöryhmien, eri tavalla yhteiskunnassa näkymättömien ja stigmatisoitujen tai sodan julmuuksien historiaa tallennetaan ja esitetään museoissa. Työ ei ole aina helppoa, mutta konferenssipäivien summana voi todeta, että vaikeuksista huolimatta työtä tehdään paljon.

Puheenvuorot olivat myös muistutus museoiden vallasta. Siitä kuinka me olemme valitsemassa sitä, mitä muistetaan ja mitä unohdetaan. Tällaiset konferenssit ja keskustelut ammattilaisten kesken ovat tärkeitä, sillä ne auttavat punnitsemaan omia valintoja.

Esitysten aikana tulin nähneeksi kuvia kymmenistä museoesineistä, joista erityisesti yksi jäi mieleeni: hamahelmistä askarreltu sydän. Kuva oli osa Brigitta Wittingin esitystä. Witting on töissä Helsingborgin Kulturmagasinetilla, jossa tallennetaan ja tutkitaan Helsingborgin kaupungin historiaa.

Vuonna 2014 Helsingborgissa kahden jalkapallojoukkueen kannattajien yhteenotossa kuoli ihminen. Tragedia kuohutti kaupunkia ja sai kaupunkilaisia kokoontumaan yhteen ja tuomaan kukkia, kortteja ja esineitä onnettomuuspaikalle.

Wittingin työryhmä päätti dokumentoida kaupunkilaisten järkytyksen. Mitään vastaavaa ei ollut aiemmin heidän urallaan tapahtunut. Kiireessä he päättivät kuvata ja osittain tallentaa muistopaikan esineitä. Ennen talteenottoa tavarat ehtivät kuitenkin olla sateessa, ja museon kokoelmiin päätyi kastuneita kortteja, jalkapallohuiveja ja muita muistoesineitä – myös hamahelmistä askarreltu sydän.

Witting ei kertonut sydämestä sen enempää, ja kuvittelin mielessäni sen tarinaa. Sydämen askarrelleen lapsen vanhemmat olivat varmaankin joutuneet kertomaan hänelle kuolemasta ja väkivallasta. Kenties se oli askarreltu samalla, kun aikuinen oli vastannut lukuisiin hankaliin kysymyksiin tapahtuneesta ja siitä, miksi pahoja asioita tapahtuu.

Ajattelen, että vaikeiden asioiden kanssa työskennellessä olemme samalla tavalla epämukavuusalueella kuin aikuinen lasten kysymysten edessä. Tekisi mieli vähän sensuroida ja oikoa, joskus olisi helpompi vain vaihtaa puheenaihetta.

 

Difficult Issues -konferenssin tärkeimpänä antina mielestäni oli muistutus siitä, kuinka tärkeä rooli museoilla on vaikeidenkin asioiden käsittelijänä. Se on museoiden yhteiskunnallinen tehtävä, eikä siitä voi luistella. Olisi ilo nähdä suomalaisissa museoissa jatkossakin näyttelyitä, joissa esitämme hankalat ilmiöt alentumatta, kiihkottomasti ja ymmärrettävästi niin, että kävijän omalle tulkinnalle annetaan tilaa ilman, että häntä jätetään yksin.

Wittingin ohje kolleegoilleen oli, että yllättävän historiallisen tapahtuman sattuessa, on vain reilusti ymmärrettävä raivata täysi kalenteri tyhjäksi ja toimittava nopeasti. Asioihin pitää tarttua.

 

Marjo Poutanen

Vantaan taidemuseo Artsin päällikkö vs.