Opiskelijajäsenemme Irene Alakopsan kokemuksia Difficult Issues -seminaarista

 Helsingborgin raatihuone

Helsingborgin raatihuone

 ICOM:n puheenjohtaja Suya Aksoy

ICOM:n puheenjohtaja Suya Aksoy

 Perjantai-ilta Dunkersin kulttuuritalolla

Perjantai-ilta Dunkersin kulttuuritalolla

Olen ollut ICOM:n opiskelijajäsenenä kohta kaksi vuotta, mutta ennen tätä konferenssia järjestö oli minulle tuttu ainoastaan legendaarisen jäsenkorttinsa ansiosta, jota vilauttamalla olen päässyt jonon ohi museoihin missä päin maailmaa tahansa. Osallistuin nyt ensimmäistä kertaa järjestön toimintaan Suomen opiskelijaedustajana Pohjoismaiden ja Saksan Difficult Issues -yhteiseen triennaalikonferenssissa, joka pidettiin Helsingborgissa 21-23. syyskuuta. Konferenssissa museoammattilaiset esittelivät työssään kohtaamiaan vaikeasti käsiteltäviä ja paljon julkista sekä työyhteisöjen sisäistä keskustelua herättäneitä teemoja. Suomen museoista esityksen pitivät Mirkka Heikkurainen Helsingin yliopiston Lapland’s Dark Heritage -projektista, Hanna Talasmäki ja Satu Savia Helsingin kaupunginmuseosta sekä Áile Aikio Siida-museosta.

 

 

 

ICOM:n puheenjohtaja Suya Aksoy avasi konferenssin (linkki: http://www.icom-helsingborg-2017.org/conference/blog/blog_home/suay-aksoys-speech ) puhumalla rohkeasti kotimaassaan Turkissa keskustelua ja tunteita herättäneistä tapahtumista, kuten vuonna 1915 ottomaanihallinnon toimeenpanemasta armenialaisten kansanmurhasta ja heinäkuussa 2017 Istanbulissa pidätetyistä ihmisoikeusaktivisteista. Aksoyn mukaan suuria kansanosia koskettaneet traumat paranevat hitaasti, ja museoiden tehtävänä on toimia paikkana, joka tarjoaa turvallisen ympäristön yhteiskunnan eri toimijoiden keskinäiselle vuoropuhelulle. Hän kehotti erityisesti kaupunginmuseoita ja muita paikallisia toimijoita tekemään rohkeasti näyttelyitä merkittävistä ajankohtaisista aiheista, osallistamaan yhteisöä yhä enemmän ja ennen kaikkea reagoimaan asioihin jo niiden tapahtuessa. Aksoy oli paikalla kaikkina kolmena seminaaripäivänä kuuntelemassa ja kommentoimassa esityksiä, mikä vahvisti tunnetta siitä, että kyseessä oli ICOM:n päämajaakin kiinnostava merkittävä konferenssi.

Konferenssiesityksissä käsiteltiin ainakin osallistujamaiden kolonialistista menneisyyttä, alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kokemaa sortoa, sodan ja väkivallan esittämistä, traagisten tapahtumien nykydokumentointia, valaanpyytämistä sekä nykyisin yhä ajankohtaisempia yksilönsuojaan, avoimiin kokoelmiin ja julkisuuteen liittyviä kysymyksiä, joiden kanssa museoammattilaiset ovat painineet viime vuosina. Monet esitykset nostivat esille kysymyksiä museohenkilökunnan valmiuksista käsitellä vaikeita aiheita ja niiden aiheuttamaa mediahuomiota ja palautetta. Paljon pohdittiin myös sitä, onko museotyöntekijöiden asiantuntijuus riittävää, kun tehdään näyttelyitä, jonka halutaan koskettavan uusia, erilaisista lähtökohdista tulevia kävijäkuntia. Museoalan diversiteetistä ja politiikasta puhunut Antonio Rodrigues (ICOM ICEE, Latino Network at the American Alliance of Museums) muistutti esityksessään, että vaikka museotoiminnan ja näyttelyiden suunnittelutyössä käytetään nykyisin apuna monenlaisia mielipidekyselyjä, haastatteluja sekä kokemusasiantuntijoiden konsultointeja ovat museotoiminnasta ja näyttelyiden aiheista päätöksiä tekevät kulttuurivaikuttajat usein enimmäkseen etuoikeutettuja, hyvin toimeentulevia ja kouluttautuneita valtakulttuurin edustajia. Museoilla on edelleen hieman elitistinen maine, vaikka lähivuosina esimerkiksi sosiaalinen media ja museokortit ovat tehneet museoista helpommin lähestyttäviä. Museoalalla työskentelevien näkökulmasta vaikeita mutta varmasti kaikkia kiinnostavia aiheita ovat alalle tyypillisenä pidetyt pätkätyösopimukset ja matalat palkat, joista toivoisin lisää julkista keskustelua ja kommentteja eri tehtävissä toimivilta museoammattilaisilta.

 

ICOM:n erilaisten komiteoiden toiminta oli konferenssissa hyvin esillä, ja siellä järjestettiin kokous uuden, eettisiin aiheisiin erikoistuneen kansainvälisen komitean perustamiseksi. Kansainvälisiä komiteoita on jo kolmisenkymmentä, mutta Suya Aksoy nosti puheessaan esille, että esimerkiksi diversiteettiin tai kestävään kehitykseen keskittyneille museoille tai arkeologisilla kohteilla sijaitseville museoille ei ole vielä perustettu omia komiteoita. Esitys vaikkapa ICOM:n DRMC - Disaster Risk Management Committeen (linkki: http://icom.museum/the-committees/standing-committees/standing-committee/disaster-risk-management-committee/) edustajalta olisi sopinut konferenssin teemaan ja antanut lisätietoa käytännön museotoiminnasta erityisen vaativissa olosuhteissa esimerkiksi maissa joissa on käynnissä aseellinen konflikti, tiukka poliittinen sensuuri tai pitkälle edennyt talouskriisi, vaikka konferenssin ydinalueena oli tietysti pääasiallisesti pohjoismaiset ja saksalaiset museot.

Oli mukava, nähdä että konferenssiin oli otettu puhujiksi sekä pienien että suurien museoiden edustajia ja huomata taidemuseoiden ja kulttuurihistoriallisten museoiden kuraattorien ja tutkijoiden pohtivan keskenään aivan samoja kysymyksiä. Keskustellessani kanssaosallistujien kanssa monet kertoivatkin päätyneensä aivan eri tyyppisiin museoihin ja työtehtäviin kuin olivat opiskeluaikoinaan suunnitelleet. Seminaarivieraiden nimikylteissä luki osanottajien nimet vailla titteleitä, mikä lisäsi tasavertaisuutta mutta oli hieman epäkäytännöllistä, kun piti toistuvasti kysellä mistä museosta kukin oli. Toisaalta kyselemällä pääsin harjoittelemaan myös ruotsin, saksan ja kreikan kielten käyttöä. Muuten käytännön järjestelyt olivat mielestäni onnistuneet, ja konferenssipaikkana toimineen Dunkers Kulturhusin terassilla tarkeni nautiskella auringosta ja ruokatarjoilusta, jotka kuulemma ovat monesti konferensseissa omakustanteisia. Konferenssi päätyttyä kävimme vielä ekskursiolla Tanskan puolella Helsingørissä Tanskan merimuseossa ja Kronborgin linnassa.  

Jään jännityksellä odottamaan, miten ICOM-jäsenyyteni kanssa käy, kun valmistun vuodenvaihteessa ja opiskelijastatukseni päättyy. Olenko ICOM:n silmissä tuore museoammattilainen vailla vakituista museota, vai sittenkin museoalan ulkopuolinen gresisti, mikäli jako tehdään pääaineeni eikä työkokemukseni tai museologian sivuaineopintojeni perusteella? Toivottavasti jäsenasioista päättävän työryhmän perustaminen josta Eero Ehanti bloggasi elokuussa (http://icomsuomi.blogspot.fi/2017/08/kuulumisia-icomin-hallinnollisista.html ) tuo selkeyttä käytännön asioiden käsittelyyn.

 

Irene Alakopsa

Helsingin yliopisto

Kreikan kieli ja kirjallisuus
 

 Kirjoittaja ja Tanskan kansallismuseon alkuhärkä, Bos primigenius

Kirjoittaja ja Tanskan kansallismuseon alkuhärkä, Bos primigenius

ICOM Finland