Espoon Kaupunginmuseon Eeva Kyllönen ICAMT-konferensissa

ICAMT (International Committee for Architecture and Museum Techniques) konferenssi / Flanderi, Belgia 13.-17.8.2017

Eeva Kyllönen, intendentti / Espoon Kaupunginmuseo

 

 Autoton päivä Brysselin keskustassa. Oikealla Brysselin kaupunginmuseo. Kuva: Eeva Kyllönen

Autoton päivä Brysselin keskustassa. Oikealla Brysselin kaupunginmuseo. Kuva: Eeva Kyllönen

Kolme päivää, neljä kaupunkia, kuusi museota ja lukuisia esitelmiä

Konferenssin aikana kohteenamme oli neljä kaupunkia Flanderin alueella: Bryssel, Leuven, Mechelen ja Antwerpen.  Teemoina olivat museoiden uudisrakennushankkeet, tekniikka museorakennuksissa sekä näyttelytekniikat ja näyttelysuunnittelu.

Konferenssi järjestettiin yhteistyössä ICOM Belgian ja flaamilaisen kulttuuriperintökeskuksen FAROn kanssa https://faro.be/en/faro-flemish-interface-centre-cultural-heritage. FARO vastasi suurimman osan käytännön järjestelyistä paikallisten yhteyksien osalta. Ohjelma olikin todella monipuolinen ja koska käyntimme kohdistuivat neljän kaupungin eri museoihin, osallistujat saivat kolmen konferenssipäivän aikana monipuolisen näkökulman museoiden kehitykseen ja suuntaan Belgiassa. Käynnissä on suomalaisen mittapuun mukaan todella isoja museoiden uudis- ja korjausrakentamishankkeita.

Ensimmäinen päivä alkoi esitelmillä FAROn kulttuurikeskuksessa Brysselissä. Iltapäivällä teimme tutustumiskäynnin korjausrakentamisen loppuvaiheessa olevaan Royal Museum for Central Africa -museoon http://www.africamuseum.be/home.  ICAMTin hallituksen kokous oli vielä päivän päätteeksi, joten ilta vaihtui jo yön puolelle ennen kuin pääsin hotellille nukkumaan.

 Royal Museum for Central Africa, Tervuren. Näkymä uudisrakennuksesta vanhaan museorakennukseen. Kuva: Nana Meparishvili

Royal Museum for Central Africa, Tervuren. Näkymä uudisrakennuksesta vanhaan museorakennukseen. Kuva: Nana Meparishvili

Museum Hof van Busleyden / Mechelen

Toisena konferenssipäivänä tutustuimme Mechelenissä kahteen museoon, jotka tekivät vaikutuksen aktiivisella ja uudenlaisella toiminnallaan – ainakin minuun. Toinen oli Museum Hof van Busleyden https://muse.mechelen.be/en, joka sijaitsee 1500-luvulla rakennetussa kaupunkipalatsissa.

 Museum Hof van Busleyden, Mechelen. Kuva: Eeva Kyllönen

Museum Hof van Busleyden, Mechelen. Kuva: Eeva Kyllönen

Ensimmäisen maailmansodan aikana pahoin vaurioitunut rakennus korjattiin ja siitä tuli kaupunginmuseo. Vuodesta 1997 rakennus on ollut suljettuna ja täysin korjatut tilat avataan vuonna 2018. Projektiin kuului myös uusi maanalainen näyttelytila, joka valmistui vuonna 2013.  Siitä on yhteys historialliseen rakennukseen. Korjausrakentaminen on viivästynyt useista syistä, mm. uusi pormestari halusi muuttaa aiemmin laaditut suunnitelmat, teknisille ratkaisuille on tullut korkeammat vaatimukset ja esillepano mietittiin uusiksi projektin aikana. Näyttelysuunnittelijan ideana on hakea kokemuksen monimuotoisuutta: huonetilassa voi olla joskus esineitä, joskus multimediaa tai kokonaisvaltaista tunnelmaa. Rakennuksessa siirrytään julkisesta yksityiseen, isosta tilasta pienempään.  Huoneet ovat yhteydessä toisiinsa ja niiden välillä on dialogi menneisyyden ja nykyhetken välillä; haetaan harmoniaa vanhan ja uuden välillä ja tavoitteena on ”tuntea rakennus” (feel the building).

 Hof van Busleydenin uusi maanalainen näyttelytila. Kuva: Nana Meparishvili

Hof van Busleydenin uusi maanalainen näyttelytila. Kuva: Nana Meparishvili

Uusi museo haluaa olla vahvasti osallistava ja se on suunnitellut projektia, jossa jokainen kaupunkilainen (ja kävijä) saa neliömetrin maata. Kaupunki on antanut museolle maata tätä tarkoitusta varten. Kaupunkilaiset ovat myös mukana pohtimassa, mikä tämä museo on, millä se erottuu muista ja mikä on sen erityispiirre. Ajatuksena on myös, että museo ei ole koskaan valmis koska kaupunkikaan ei ole. Museo on inspiraation ja kokeilun paikka. 

Dossin Kazerne / Mechelen

Kaupungin toinen kohde oli Dossin Kazerne https://www.kazernedossin.eu/ Holocaust and Human Rights Museum. Museon näyttely on intensiivinen ja vaikuttava paikka toisen maailmansodan belgialaisten keskitysleirien uhrien muistamiselle. Joulukuussa 2012 valmistunut museo on rakennettu niitä kasarmeja vastapäätä, joihin juutalaiset kerättiin. Ikkunat, jotka ovat parakeille päin on tukittu ja sementoitu 25 000 valkoisella tiilellä. Ne symboloivat niitä 25 000 ihmistä, jotka kuljetettiin keskitysleireille.

 Dossin Kazerne / Holocaust and Human Rights Museum, Mechelen. Kuvat: Eeva Kyllönen

Dossin Kazerne / Holocaust and Human Rights Museum, Mechelen. Kuvat: Eeva Kyllönen

Museon tehtävänä on myös kertoa ja käsitellä kollektiivista väkivaltaa ja ihmisoikeuksia koko maailman tasolla.  Museossa esitellään sekä ajankohtaisia aiheita, kuten Sudanin ja Myanmarin tilannetta, että laajempia teemoja, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksia maastamuuttoihin.

Kävijälle on tarkoitus luoda voimakas henkilökohtainen reaktio ja vahva tunnesuhde siihen mitä on Belgiassa ja tällä paikalla on tapahtunut. Näyttelytilassa on kolmen kerroksen korkuinen valokuvaseinä, johon vuosittaisen tradition mukaan lisätään uusia valokuvia. Tällä hetkellä seinällä on 102 uhrin valokuvat. Tämä on vaikuttava kokemus, jossa lukumäärät ja massat muuttuvat yksilöiksi.

Museo järjestää vaihtuvia näyttelyitä sekä monenlaisia tilaisuuksia kuten konferensseja, luentoja, muistopäiviä, opettajien päiviä, työpajoja ym. Mielenkiintoinen konsepti oli poliiseille tarkoitettu koulutus, joka oli jaettu historian ja nykypäivän käsittelyyn. Historia osuudessa kerrottiin poliisin roolista toisessa maailmansodassa ja siitä olisiko ollut mahdollista toimia toisin. Tausta materiaalina oli museon tilastoja, rekistereitä ja kuvia sisältävä dokumenttiaineisto. Koulutuksen toisessa osassa käsiteltiin nykypäivän ongelmia, mm. vihapuhetta ja väärinkäytöksiä poliisien keskuudessa ja kuinka niistä voidaan päästä eroon. Tämän Holocaust, Police and Human rights -koulutuksen kävi vuonna 2016 noin 2250 poliisia. Ohjelmallaan ja toiminnallaan museo haluaa vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja epätasa-arvoon.

Museum Palantin-Moretus / Anwerpen

Viimeisenä konferenssipäivänä minulle tuli vielä mahdollisuus käydä tutustumassa Plantin-Moretus museoon http://www.museumplantinmoretus.be/en. Museo sijaitsee kaupunkitalossa, jossa toimi 1500-luvulta saakka perheen kirjapainoyritys. Yksi uusitun museon suunnittelijoista, Caroline Voet, oli pitänyt kaksi päivää aikaisemmin esitelmän heidän tehtävästään: kuinka digitaalisuus voisi korvata puuttuvia osia ja elävöittää pysyvää näyttelyä. Innostavan esityksen jälkeen heräsi halu nähdä toteutus käytännössä.

Caroline piti tehtävää erittäin haasteellisena: miten digitaaliset elementit saataisiin osaksi tammilankkuja ja paneeleja sisältäviä koti- ja työtilainteriöörejä. Suunnittelijatyöryhmä oli saanut mahdollisuuden viettää museossa runsaasti aikaa, tutkia tiloja ja antaa paikan vaikuttaa itseensä. Tämä on mielestäni erittäin hieno esimerkki, miten tärkeää suunnittelun alkuvaiheessa on saada rauhassa tutustua kohteeseen ja pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Suunnittelijat olivat myös itse innoissaan tästä mahdollisuudesta ja se näkyy lopputuloksessa. Museossa on onnistuttu tuomaan digitaalisuuden avulla hienotunteisesti esille aineistoja, joita muuten olisi mahdotonta esittää.  Digitaalisia esityksiä on käytetty harkiten ja ne on sijoitettu kohtiin, joissa ne eivät riko hienojen interiöörien tunnelmaa.

 Plantin-Moretus museo Antwerpenissä on hienostuneesti digitalisoitu kaupunkipalatsi, jossa sijaitsi koti ja kirjapaino. Kuvat: Eeva Kyllönen

Plantin-Moretus museo Antwerpenissä on hienostuneesti digitalisoitu kaupunkipalatsi, jossa sijaitsi koti ja kirjapaino. Kuvat: Eeva Kyllönen

What if? Your museum was my theatre

Lopuksi poimintoja esityksestä What if? Your museum was my theatre, jossa museokokemusta käytiin läpi kävijän näkökulmasta. Tällä kertaa kävijänä oli teattereihin valosuunnittelua tekevä Chris Van Goethem. Hänen mielestään valo kertoo tarinan ja antaa sille merkityksen, eikä valoon kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Teoksiin käytetään myös liian kylmää valoa, joka vääristää kokemusta - taulut on usein tehty eri valolämpötilaan ja monesti heijastukset häiritsevät katsomista. Näyttelyt ovat myös liian täynnä esineitä. Hyvänä esimerkkinä hän mainitsi Tukholman teatterimuseon http://scenkonstmuseet.se/.

Goethemin mielipiteet museoiden valasistussuunnittelusta sai jotkut osallistujat jo hieman puolustuskannalle. Mielestäni hänellä oli hyviä ajatuksia ja näkökulmia, vaikka kaikkea ei aina voitaisikaan toteuttaa museomaailmassa. Valolla voidaan korostaa asioiden merkitystä ja luoda dramatiikkaa ja tunnelmaa.

 Kuva esityksestä: What if? Your museum was my theatre / Chris Van Goethem

Kuva esityksestä: What if? Your museum was my theatre / Chris Van Goethem

ICOM Finland